Hämeenlinnan kirjasto - sinun kirjastosi

Kaunokirjallisuuden lukuvinkit

Suosittelemme romaaneja, novelleja, runokirjoja ja muuta kaunokirjallisuutta aikuisten osaston kokoelmista. Lasten- ja nuortenosaston kirjavinkit löydät omilta sivuiltaan.

Viimeinen hengenveto on kolmas osa Denise Minan viiden jännitysromaanin sarjassa, jossa seurataan Patricia ”Paddy” Meehania, lujatahtoista ja teräväkielistä nuorta toimittajaa, joka joutuu raivaamaan tietään omien tavoitteidensa ja muiden odotusten ristipaineessa 1980- ja 1990-luvun Glasgow'ssa. Tässä osassa Paddy on vihdoin toteuttanut unelmansa: hänellä on oma asunto ja oma kolumni yhdessä Skotlannin arvostetuimmista sanomalehdistä, ja hän on vapaa tekemään omat valintansa kysymättä ensin muilta. Sitten eräänä iltana poliisit ilmestyvät Paddyn ovelle kertomaan että hänen entinen poikaystävänsä on murhattu. Paddy ei olisi Paddy, ellei hän jälleen kerran sekaantuisi rikoksen tutkintaan. Mukana kuvioissa pyörivät sarjan edellisistä kirjoista tutut henkilöt, Paddyn perhe, kollegat ja ystävät.

Denise Mina on jälleen kirjoittanut koukuttavan jännittävän tarinan, joka pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Mina viljelee reippaasti mustaa huumoria ja hänen kerrontansa on realistisen elämänmakuista. Paddy Meehanin pienet inhimilliset heikkoudet ja hänen sisukkuutensa ja sanavalmiutensa tekevät hänestä kiinnostavan henkilöhahmon.

Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet suomeksi Veripelto (2008) ja Suden hetki (2009).
Myös muut Minan dekkarit ovat tutustumisen arvoisia.
 

Kun kirjan nimi on Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, niin pakkohan siihen oli tarttua silkasta uteliaisuudesta. Eikä lukukokemus osoittautunutkaan pettymykseksi, päinvastoin.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on Mary Ann Shafferin (1934-2008) esikoisromaani, jonka Annie Barrows viimeisteli tätinsä puolesta. Se on kunnon vanhanajan kirjeromaani, jonkalaisia enää harvemmin nykyään saa luettavakseen. Tapahtumat sijoittuvat toisesta maailmansodasta toipuvaan Iso-Britanniaan ja erityisesti saksalaismiehityksen alla olleelle Guernseyn saarelle. Ihmisten kirjeiden kautta kerrotaan lämmin ja koskettava tarina kirjojen lohtua tuovasta voimasta sodan runtelemassa maailmassa.

Kirjaa oli mukava lukea, kerronta on sujuvaa ja kepeää, ja mukana on runsaasti huumoria. Mieleen tulivat Jean Websterin kirjeromaanimuotoiset tyttökirjaklassikot Setä Pitkäsääri ja Rakas vihollinen, ja välillä myös P.G.Wodehouse.
 

Vähän ennen joulua uutisoitiin, että Zimbabwe on saamassa miljooniin prosentteihin hurjistunutta inflaatiotaan kuriin. Näin zimbabwelaisen Petina Gappahin novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta osoittautuikin erittäin ajankohtaiseksi lukukokemukseksi.

Kokoelman novelleissa kohtaavat miltei käsittämätön rikkaus ja äärimmäinen köyhyys, taikausko ja internet, imperialismi ja inflaatio. Ihmiset yrittävät elää elämäänsä maassa, jossa leipäpalan hinta voi olla puoli miljoonaa dollaria, maan ainoan sanomalehden sivulla on vain valtapuolueen hyväksymiä uutisia ja eläkkeeksi voi saada kolme paria liian pieniä kenkiä. Gappah on hieno kertoja, jolla on silmää absurdille. Zimbabwen ankarasta arjesta nousee myös Gappahin tarinoiden kirpeä ja ilkikurinen huumori, jolle ei melkein uskalla nauraa, kun se pulppuilee keskeltä ihmisten ahdinkoa ja selviämistaistelua.

”Minä muistin eläneeni elämäni viisi ensimmäistä vuotta maassa nimeltä Rhodesia, jonka pääministeri oli Ian Smith, ja sen jälkeen Zimbabwe-Rhodesiassa, jonka pääministeri oli nimeltään Abel Muzorewa, ja nyt elin maassa nimeltä Zimbabwe, jonka pääministeri oli Robert Mugabe” (s.122). Gappahin näkökulma kotimaahansa on afrikkalainen. Valkoinen näkökulma entiseen Rhodesiaan löytyy esimerkiksi Alexandra Fullertonin omaelämäkerrasta Ei hunningolle tänään tai nobelisti Doris Lessingin nuoruudenmuistelmista ja kertomuksista.
 

Skotlantilaisen Stef Penneyn onnistuneen esikoisromaanin tapahtumat sijoittuvat 1860-luvun Kanadaan.